Aviomiehensä ohitsemenon jäljiltä iäkäs leski huomaa kaipaavansa kumppanuutta ja ihmiskosketuksen lämpöä. Hänen kaipuunsa johtaa hänet etsimään edesmenneen aviomiehensä läheisen ystävän Sloan Riderin seuraa. Aluksi heidän kohtaamisensa olivat puhtaasti platonisia, tarjoilivat terapian muotona ja surullisen lesken tukena. Ajan kuluessa ja tunteiden muuttuessa konkreettisemmiksi ystävyyden ja halun raja hämärtyi. Leski huomasi vetoavansa Sloaniin, haluun, joka oli vastavuoroinen. Seuraavaksi paljastui intohimoinen ja intiimi kohtaaminen, joka täyttyi raa'asta kiihkosta ja sanattomasta kaipauksesta. Leski, kerran suruun eksyneenä, huomasi nuorentuneensa, vartalonsa reagoivan Sloansin kosketukseen tavalla, jota se oli vuosikausiin harrastanut. Huoneen täytti huumaava halun tuoksu, lesken antautuessa alkuvaistoilleen ratsastaen Sloans-asiantuntijan kosketuksella kyltymättömällä nälällä. Tämä ei ollut vain nautinnon hetki, vaan parantava matka, testamentti ihmisyhteyden voimasta ja ihmishengen sietokyvystä.