Hetken panin katseeni uuteen äitipuoleeni, tiesin että hän oli se oikea. Ei hänen upeiden katseidensa tai uhkean olemuksensa takia, vaan silmissään kyltymättömän nälän vuoksi. Hän oli todellinen nymfo, aina vain himoitseva, ei koskaan tyydyttynyt. Ja olin enemmän kuin halukas antamaan hänelle mitä hän halusi. Joka aamu herätessäni huomasin hänen odottavan minua, huulet jo salvoivat ajatuksesta kuumasta lastistani. Hän polvistuisi eteeni, hänen silmänsä anovat laukeamistani. Ja minä anteliaana rakastajana olisin hänen velvollisuutensa. Hän ottaisi minut suuhunsa, hänen lihava kielensä pyörii varressani, huulensa työskentelivät tandemissa tuodakseen minut reunalle. Ja sitten viimeisellä ynähdyksellä hän saisi kuuman, kermaisen lastin, kasvonsa peitettynä todisteena tyytyväisyydestään. Mutta se ei koskaan päättynyt siihen. Hän haluaisi aina lisää, nälkä ei koskaan tyydyttänyt. Ja minä, joka olen hyvä poikapuoli, antaisi hänelle sen mitä hän himoisi.